Porin kesäasukkaat
Pori on lintujen kaupunki. Kaupungin alueella on tavattu enemmän lintulajeja kuin missään muualla Suomessa. Asia ei yllätä, kun huomataan monipuolinen ympäristö, jokisuisto, saaristot ja Yyteri. Lintuja on täällä vuoden ympäri, mutta vasta muuttolintujen tultua alkaa kevät ja kesä. Samoin kesä alkaa olla ohi, kun pihat hiljenevät, ja taivaalla kurkiaurat kertovat syksyn tulleen.
Lintujen tarkkailun ohella niiden valokuvaaminen on kiinnostava ja haastavakin osa lintuharrastusta. Näyttelyn kuvat kertovat sekä alueen tarjoamista monipuolisista mahdollisuuksista että monen lintuharrastajan taidoista ja perehtymisestä kohteittensa elämään. Kuten porilaisten lintupaikkojen määrä ja laatu ennakoivat, oli kuviakin tarjolla useampaan näyttelyyn.
Näyttelyssä esitellään muutama näkyvä ja kuuluva Porissa viihtyvä, ja täällä kuvattu lintulaji. Näyttelyn ovat toteuttaneet yhteistyössä Porin Lintutieteellinen Yhdistys PLY ry. ja Luontotalo Arkki.
-
Mustavaris on hyvin porilainen lintu, ja se ilmestyy tänne maaliskuun alussa. Ensimmäiset yksilöt nähdään lumesta vapautuvilla tienvarsilla, ja kohta yhdyskunnissa alkaa kuulua tuttu ääni. Paluumuutto alkaa syys–lokakuussa, ja muutama yksilö myös talvehtii keskustassa.
-
Mustarastas on yleinen kaupunkilintu. Osa yksilöistä muuttaa etelään, ja osa jää talveksi, vieraillen mielellään piharuokinnoilla. Koiras on nimensä mukaisesti musta, naaras tumman ruskea. Keväällä ensimmäisenä kuuluva linnunlaulu on todennäköisesti mustarastaan.
-
Merikotkan leveät siivet ovat tuttu näky porilaisella taivaalla. Toisin oli vielä muutama vuosikymmen sitten, jolloin ympäristömyrkyistä kärsinyt lintu oli vaarassa hävitä täältä kokonaan. Nyt Porin kaupungin alueella pesii useampia merikotkapareja. Osa linnuista jää tänne talveksi, ja ne viihtyvät jäällä pilkkijöiden seurana. Muuttavat yksilöt palaavat maaliskuussa, jolloin pesintäkin viimeistään alkaa, vaikka talvi jatkuisikin.
-
Töyhtöhyyppä on pelloilla ja rantaniityillä kevään merkki. Tämän kahlaajalinnun lentonäytökset ovat vertaansa vailla, ja äänet kertovat omaa ilosanomaa kesän odotuksesta. Töyhtöhyyppä on puhdas muuttolintu: Usein ensimmäiset hyyppäparvet tulevat tänne varhain ja joutuvat palaamaan askeleen etelämmäksi takatalven yllättäessä. Ne kuitenkin palaavat heti lämpimän sään mukana. Loppukesällä linnut lähtevät vähitellen, kuitenkin ennen ensimmäisiä pakkasia.
-
Västäräkin keikkuva pyrstö ilmestyy niityille ja pihoille viimeistään huhtikuussa. Rannikon läheisyydessä ei sanonta ”västäräkistä vähäsen” pidä paikkaansa, koska usein ensimmäiset linnut havaitaan rantojen pälviltä jo reilusti ennen kesää. Loppukesällä västäräkit poistuvat pihoilta ja aloittavat muuttomatkan ennen pakkasten tuloa.
-
Peippo on Suomen yleisin lintu. Vaikka moni ei sitä olekaan nähnyt, on sen tuttu laulu kevään merkki. Talviruokinnoilla joku yksilö myös talvehtii, mutta pääosa muuttaa. Peippoja näkyy väljinä parvina niin keväällä kuin syksylläkin, jolloin peipot lähtevät ensimmäisiä pakkasia pakoon.
-
Kurki talvehtii kaukana etelässä, ja ensimmäiset palaavat pesimäpaikoilleen maaliskuussa. Kurjen ääni kuuluu merenlahdilla ja soilla, ja kesällä lintuja ilmestyy pelloille ruokailemaan. Syysmuuton aikaan kurkia kerääntyy yhteen jopa tuhansia, ja parvet suuntaavat etelään sopivan pohjoistuulen mukana.
-
Meriharakka oli aiemmin ulkosaariston lintu. Siitä on tullut tuttu näky 2000-luvulla myös puistojen nurmikentillä. Laji on helppo tuntea punaisesta nokastaan. Lintu palaa tänne huhtikuussa. Syysmuutto tapahtuu syksyn mittaan, ja joitain yksilöitä jää rannoille pakkasiin saakka.
-
Merimetso on täällä varsin uusi tuttavuus, ja ensimmäiset pesät havaittiin vasta parikymmentä vuotta sitten. Muutto käynnistyy kevään edistyessä maalis–huhtikuun vaihteessa, jolloin Enäjärvelle ja jokisuistoon ilmestyy tuhansia lintuja valmistautumaan kesän tuloon ja pesintään. Ruokaa hakemaan lentäviä merimetsoja näkyy niin kauan kuin poikaset kasvavat lentokykyisiksi ja valmistautuvat syysmuutolle.
-
Naakka on nykyisin näkyvin lintu kaupunkialueella. Aktiivisesti liikkuvien lintujen parvet ovat aamu- ja iltataivaalla tuttuja. Porissa talvehtii nykyisin tuhansia naakkoja. Naakka pesii pääasiassa rakennuksissa, joskus puun koloissa, jos sellaisia puistoista löytyy. Linnut ovat pelottomia ja vierailevat mielellään pihoissa tutkimassa, onko näkyville unohtunut jotain syötävää.
-
Ristisorsa, Yyteri ja Preiviikinlahden saaret ovat kokonaisuus, jota ei muualta maastamme löydy. Näyttävä ja suurikokoinen sorsalintu on leimallinen osa Yyteriä toukokuusta loppukesälle saakka. Tosin moni sitä ei ole nähdyt, jos retket ulottuvat vain uimarannan alueelle. Ristisorsa kaipaa omaa rauhaa ja löytää sen Lietteiden alueen rannoilta ja Preiviikinlahden saarilta.
-
Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. Laji oli jo hävitä koko maasta, mutta se on viime vuosikymmeninä palannut myös osaksi porilaista maisemaa. Huhtikuisilla peltoaukeilla voi nähdä satojen joutsenten parvia ja pesimäaikana lintuja tapaa suojaisilta merenlahdilta ja lammikoilta. Viime vuosina laulujoutsen on levittäytynyt myös ulkosaarille.